Iloinen porukka koolla Råmossan näköalapaikan laavulla.
Kuuman, aurinkoisen ja helteisen kesän jälkeen alkoivat taas kerran Råmossan tilan syyskesän työt. Sade tekee metsälle hyvää kovan kuivuuden jälkeen. Nähtäväksi jää, millainen sienisato syksylle tulee runsaiden sateiden myötä. Marjasato pitkälti tuhoutui, puolukoita lukuunottamatta.
Råmossan yksityisen metsän siimeksessä on turvallista liikkua.
Meille on kunnia-asia yksityisteidemme asiallinen kunto. Kääntäen tämä tarkoittaa jatkuvaa ylläpitoa sekä kunnostusta. Olen maanrakentajan poika, joten tämä homma on veressä. Kevätkesällä tielle tuotiin lisää mursketta ja nyt teiden vierustojen vesakot iskettiin alas. Luottomies kävi jälleen traktorillaan ja murskaimellaan hommissa, jälki on kyllä siistiä. Itselläni on käytössä maastokelpoinen jeeppi, mutta vierailtamme ei tätä kuitenkaan odoteta. Kun teiden kuntoa ylläpitää jatkuvasti, on kunnossapitokin helpompaa sekä nopeampaa. Meille onkin tulossa pian eräs ryhmä tilausbussilla, joten eivät pääse vesakot bussin kylkiä raapimaan.
Råmossan kunnossapidon pääteemana on se, että korjausvelkaa ei pääsisi lainkaan syntymään. Tämä tarkoittaa jatkuvaa paikkojen ylläpitoa ja korjaamista. Keväällä keittiötämme uudistettiin ja se on todettu käytössä tosi toimivaksi. Erityisesti suoraan ulos käryt puhaltava huuva on asiallinen ja toimiva laite. Viime päivät on fiksattu kesän jäljiltä kaikki pienetkin viat kuntoon ja tarkastettu paikat. Jätkänkynttilöitä sahattiin tusinan verran odottamaan pimeneviä iltoja. Viimeisetkin polttopuut on laitettu suojaan; nuotioille varataan myös kunnonkokoisia raidasta tehtyjä pöllejä ns. vahvoille tulille.
Råmossan keittiön tunnelmaa!
Suurilla terasseillamme voi nauttia yhdessäolosta vielä pitkälle syksyyn!
Kasvimaamme pursuaa ylitse ja sisältää kaikenlaisia yllätyksiä. Juuri löysin kunnonkokoisia porkkanoita paikasta, jossa niitä ei pitänyt olla. Kuihtuvien kesäkurpitsanlehtien alta pilkistää esiin valtavia noin metrin pituisia kesäkurpitsan rontteja. Meillä onkin käynnissä pienimuotoinen “kesäkurpitsagate”. Perunat saavat olla turvassa maassa, nostamme ne aivan viime tinkaan (korjaus, joutessani nostin ne tänään). Avomaankurkkuja tulee vaan lisää ja niitä roikkuu ympäri kasvilaatikkoa. Tomaattitaimet muodostavat suuren tiheän pensaiston ja vihreitä (!) tomaatteja meillä riittää. Persilja kasvaa edelleen kohisten ja sitä yritetään syödä joka aterialla. Kasvimaamme paikka valtavan siirtolohkareen vieressä on näemmä onnistunut. Lohkare varaa lämpöä ja mustaksi tervatut kasvilaatikot pitävät mullan lämpöisenä. Tuloksena on kaikkien aikojen ennätyskasvu.
Råmossan kaunista metsää syysvalossa.
Isoilla tulilla oman järven äärellä on ehkä viihtyisin paikka Råmossassa.
Tila on perustaltaan edelleen toimiva metsätila ja syyskesän hakkuut ovat alkaneet. Tilanhoito on sertifioitu ja käytämme metsähoidossa pitkäaikaista paikallista yhteistyökumppania Södra Skogsreviret Metsänhoitoyhdistystä. Yhteistoiminta pelaa moitteettomasti ja saumattomasti. Metsänhoito tarkoittaa koko sen kirjoa; mm. taimien istutusta, raivaussahalla raivaamista, harvennusta, jatkuvaa kasvatusta ja ajoittain myös päätehakkuuta. Metsänhoidossa kvartaali tarkoittaa 25 vuotta.
Syksyn tilaisuuksien varauskalenteri täyttyy tasaisesti. Nyt on selkeästi kysyntää yksityiselle, rauhalliselle ja turvalliselle kokouspaikalle. Meillä voi kokoustaa vaikka ulkona tulilla ja liikkua vaihtelevassa maastossamme. Ylläpidämme korkeaa hygieniatasoa ja meillä on aina vain yksi ryhmä kerrallaan.
Istuin tätä blogia kirjottaessani päärakennuksen tuvassa ja Susi-kissa nukkuu sohvalla. Susi onkin pitänyt majaansa kuuman kesän varaston vintillä ja vasta eilen muuttanut takaisin taloon. Takkamuuri hohkaa lämpöä ja ulkona on kova sade sekä painava tuuli. Sateella on kiva olla välillä sisällä, Suden ja minun mielestä ainakin.
Hyvää syyskesän jatkoa!
Jussi Jaakkima Pekkinen
Tilan isäntä
Råmossa Lodge
Vesi on jo viilennyt, mutta rohkeat uivat vielä! Talvella Råmossassa uidaan taas avannossa.