Murkukeli.

Tältä näyttää pimeä metsätie.

Tältä näyttää pimeä metsätie.

Tiedät todennäköisesti sen tunteen, kun päivä on pikkuhiljaa pulkassa ja annat itsellesi luvan lösähtää sohvalle lukemaan hyvää kirjaa. No, tänäänhän on ulkona kova tuuli, pakkasta ja sakea pyry. Ihmisiä varoitetaan liikenteessä ja pelti rytisee. Iskin siis takkaan kohtuullisen vahvat tulet ja otin Maarit Tyrkön kirjan "Presidentti ja toimittaja" käteeni. Takka lämmitti ja luomet tuntuivat raskailta. Kissa ja koira nukkuivat jo vakaasti. No niin ja UKK:n sanoin, kaikki syyt olla lähtemättä ulos ovat tekosyitä. Mietin rauhassa pirun monta syytä olla nousematta ja lähtemättä ulos. Jokainen oli tekosyy. Siispä kolme kerrosta (Outi, ei tullut kylmä) villaa alle ja uusi hieno Rukkan gorepuku päälle. Turvaliivi päällimmäiseksi ja päähän myssy, sekä otsalamppu. Vielä sauvat, koiralle takki päälle ja menoksi. Ulkona on pimeä kuin helvetti ja kapea valokiila valaisee metsätien. Ei valoa missään. Pyry ja tuuli ovat kovat, mutta ei sittenkään harmittanut yhtään. Käytiin vielä katsoamassa josko nähtäisiin Siiri koiran kanssa riistakameran kuvaamat peurat. Lähtivät tietysti karkuun ennen meitä. Nyt sitten olen taas uudestaan tässä takan edessä ja nyt en kyllä enää ulos tänään lähde. Iskin takkaan juuri roimasti puuta lisää, takankylki hohkaa nyt lämpöään ja kuivaa kastuneet vaatteet.

Selfie riistakameralla.

Selfie riistakameralla.

Olen tutkinut ja lukenut presidentti Kekkosesta ilmestyneitä teoksia lukuisia. Tunnen melkoisen hyvin tämän suurmiehen ajatukset ja teot. Luonnollisesti hänestä ollaan edelleen montaa mieltä, mutta UKK oli kiistattomasti tekojen ja toimien mies. UKK piti murkukelistä eli mahdollisimman "huonoista" ulkoilukeleistä. Silloin kun satoi, tuuli ja tuiskutti lähti hän erityisen mielellään ulos. Lenkille, kävelylle, hiihtämään, kalalle tai metsälle. Ajoin eilen Haukilahdesta kohti Vallilaa ja katsoin jälleen kerran Seurasaaren kupeessa sijaitsevaa Tamminiemeä. Muistan aivan selvästi kun UKK vielä asui talossa, yksin. Isännän läsnäolon tiesi siitä, että lipputangossa liehui Leijonalippu (kirjoitan tämän tahallaan isolla). Käykää tutustumassa UKK museoon, vaikuttava paikka. Vaatimatonta, mutta toimivaa.

Taloni metsässä.

Taloni metsässä.

Talvi sai tulla. Kuivaa puuta riittää, ulkona paikat ovat kunnossa ja kesätavarat suojassa. Huomenna kaivan lumikengät esiin. Viikko meneekin erilaisissa luottamustoimissa, markkinoinnissa ja pakasteen täyttämisellä 100%:lla luomulihalla. Hirvet on kaadettu sopivasti ennen tätä lumimyräkkää. Vielä mönkkäriin aura kiinni ja se on siinä. Huomenna tapaan kylän papin. Tämä Ilolan kylä on kyllä eloisa paikka ja täältä löytää melkein kaikki tarvittavat avainhenkilöt.

Käy tutustumassa pikkujoulukokoukseemme, taatusti aito homma. Täällä eivät muoviset tontut pahemmin hillu. Siitä saat sanani.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki

ps. Sain vielä pienen lisäpainoksen kirjastani (kuvat Markku Lilja) Yksi soutu, yksi elämä. Tilattavissa minulta. Uusi kirjani Kohtaaminen Jäämeren rannalla ennakkovarattavissa.

FI
EN