Tein alkuviikolla jo perinteisen syyreissun vanhan Nordean kollegani, kaimani ja ystäväni luokse Vesannolle. Että missä on Vesanto; se on noin viiden tunnin ajomatkan päästä Porvoosta. Sydänsavoa, lähellä Konneveden kuntaa ja myös mansikoistaan kuuluisa Suonenjoki on suht lähellä. Lähin suurempi kaupunki on Jyväskylä. Vesanto on hieno paikkakunta ja se on aitoa, sekä todellista maaseutua. Keskustassa on kaikki ihmiselle tarpeelliset palvelut. Kaunis vanha kirkko, koulu, uusi päiväkoti, kaksi kauppaa, baari, kahvila, rautakauppa, tori, Osuuspankki (tottakai) ja kunnan palvelupisteet. Uskon, että Vesannon keskustassa on kaikki tarpeellinen. Maailmaa parantavia kahviporukoitakin on kaksi. Toisen porukan tapasinkin kun kävimme lähiruokakahvilassa tauolla. Miesten jutut olivat ytimekkäitä ja mojovia. Tuossa kahvilassa muuten salaatti maksoi alle 4 euroa ja myynnissä oli mm. tuoretta paikallista kalaa (muikkua!), lähimyllyn jauhoja, paikallista leipää ja käsitöitä. Kunnioitettava paikka, suosittelen. Ostin Ilolan talonvahdille purkitettua karitsaa, tietenkin paikallista.

Tiistaina teimme autolla syysretken. Kaksi paikkaa jäi eritoten mieleen. Autiolle seudulle, korkean mäen päälle oli rakennettu muistotemppeli ja sen viereen näköalatorni. Tornista näkee kauniille Keiteleen järvelle ja Viitasaaren kunnan keskustaan. Väitän, että olen tässä viimeisen kolmen vuoden aikana reisssannut jonkin verran, mutta tämä oli erityisen vaikuttava paikka. Myös tarinaltaan. Kappeli on varattavissa paikallisen kyläyhdistyksen kautta. Arvostava kumarrus taholle, joka on paikan takana. Kappelissa on muuten tukeva takka. Voi vain kuvitella esim. vihkimisen suuren lasiseinän edessä, järvi taustalla ja takassa räiskyvä tuli. Juuri näin. Oikein!

Isännän omin käsin tekemä, oikealla valtava uuni.

Kävimme myös 300 neliön hirsitalossa, jota isäntä oli rakentanut yksin (!) kymmenen vuotta. Siis kymmenen vuotta. Pääsali on noin 100 neliön suuruinen, jossa sijaitsee valtava leivinuuni, takka ja hella yhdistelmä. Ikkunoista suora näkymä järvelle pellon ylitse. Hirret niin tiiviitä, että en nähnyt pellavarivettä käytännössä lainkaan. Tarkkaa hirsityötä ja missään ei ole muovisia "höyrysulkuja". Onneksi. Katossa on pitkiä hirsiä, joiden päälle voisi laittaa vaikka aidanseipäitä kuivaamaan. Kuten ennen vanhaan. Jotenkin tuntui siltä isäntäparin vaatimattomasti kertoessa paikastaan, että vahvimmat persoonat ja tarinat ovat maalta. Eivät suurista kaupungeista. Mikäli rakentaa kymmenen vuotta itselleen taloa, on se mielestäni erityisen suurta ja merkityksellistä. Ulkona odotti valtavia lehtikuusihirsiä, niistä tulee uusi varasto. Pitäähän sitä jotain saada aikaan, vaikka kovan työn rasittamat luut hieman jo kinnaavat vastaan. Suuri kunnioitus, jälleen.

Outi kysyi lähtiessäni, että mitä oikein menen Savoon tekemään. Sanoin, että me fundeerataan ja laitetaan asioita järjestykseen. Niin me teimme, kaikki kortit vaan pöydälle. Ne suurimmat tuntemukset tulivat kyllä 107 vuotta vanhassa savusaunassa. Valo tulee ulkopuolella roikkuvasta myrskylyhdystä ja parista kynttilästä. Sain nokea itseeni ja jätin sen pesemättä. Kunnioituksesta saunaa kohtaan.

Täällä Ilolassa on harmaata, koleaa, sateista ja tuulista. Takassa kunnon tulet, tällä kertaa ei mitkään kynsitulet. Koira kuorsaa, kissa pyydystää sateessa. Tyttäreni kanssa uusittiin tänään sivustoa ja tehtiin Visit Finlandiin talven tuote. Ylpeydellä noteerasin Lonely Planetin vuoden 2017 parhaat matkailumaat, Suomi on numero kolme! Lapissa on Utsjoki vihdoin noteerattu ja erityisesti Holiday Village Valle. Ja hotellimme on pian valmis kaukaisia vieraita varten.

Riistaruokintapaikalla on pöytä katettu. Löytyy viljaa, hernettä, porkkanoita, salaattia, perunoita, juureksia ja nuolukivi. Asensin sinne riistakameran, katsotaan mitkä eläimet alkaa siellä käymään.

Jussi Jaakkima

Utsjoki/Ilola