Kaikenlaista hommaa keskellä metsää.

Tässä on mainio parisen viikkoa takana ja päärakennuksen tuvassa on riittänyt porukkaa. Kaukaisimmat vieraat olivat Etelä-Koreasta, ensi kertaa Suomessa. Meidän tehtävänä oli tarjota luonto- ja saunakokemus heille. Onnistuttiin kyllä ihan kivasti. Erityisesti syksyisestä ja pimenevästä metsästä heidän itse poimimat suppilovahverot kruunasivat päivän. Käy katsomassa Råmossan Instagramista tunnelmat, näkyy myös etusivullamme alhaalla. Kova juttu oli myös rannan nuotipaikalla nokipannukahvit ja mustikkapiirakka. Luonnollisesti sauna oli päivän kohokohta. Illalla nauravat ja saunapuhtaat vieraat saivat tuvassamme ilolaisesta hirvestä tehtyä karjalanpaistia. Eräs vieraista tahtoi muuttaa Suomeen, sopiihan se!

Outilla oli vieraana jokin aika sitten pariisilainen toimittaja, alkuun Pellinki ja sitten tänne metsään. Julia ja Outi näkivät tienposkessa tänne tultaessa kaksi hirveä ja myöhemmin näkyivät taivaalla leiskuvat revontulet. Juliakin sai vahvaa kahvia, Outin tekemää sienipiirakkaa herkkutateista ja mustikkapiirakkaa. Jutun oppi ja juoni on siinä, että meille ehkä itsestäänselvät “normaalit” luontokokemukset riittävät vallan mainiosti ulkomaalaisille vieraille. Aitous, sydämellisyys, harkitut yksityiskohdat ja luontomme riittävät. Kahvin pitää olla tuoretta ja vahvaa. Kertakäyttöastioita ei pidä käyttää ja luonnollisesti ekologisuus, sekä kierrätys pitää hoitua aivan luonnostaan.

Muutoin ovat päivämme täyttäneet kotimaiset kokousryhmät. Näissäkin pätevät ihan samat lainalaisuudet; perinpohjainen valmistelu, yksityiskohdat ja hyvä ruoka ovat etusijalla. Ja tuoreet fläppitussit ja toimiva AV-projektori. Olen nyt tässä viime aikoina oppinut melkoisen hyvin myös tuon nuotiokahvin keittämisen. On muuten yksi mukavimmista hommista isännän aika laajassa toimenkuvassa.

Hirvestyskausi alkoi viime lauantaina ja meillä meni aloitusjahti tällä kertaa ihan putkeen. Nyt pitääkin mennä lahtivajaan paloittelemaan saalista pakastinkuntoon (meni muuten viisi tuntia). Saadaan sitten jatkossakin vieraillemme ilolalaista luomulihaa. Tällä kertaa paloittelussa menee kyllä tovi, onneksi saadaan iltapalaksi hiljalleen keitettyä hirvensydäntä vahvalla kahvilla.

Tämä lämpöaalto on raikas poikkeama normista. Hirvikärpäset kuolivat syyskuun pakkasissa ja ulkona voisi olla shortseissa. Kyllä kelpaa ulkoilla!

Jouluksi meillä on tarjolla mainio Metsän Pikku joulut, käyhän tsekkaamassa http://www.ramossa.fi/pikkujoulukokous. Käyhän varaamassa omasi!

Seuraava blogi 29.10.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki

Ne saapuvat öisin.

Eilen mennessäni nukkumaan olin kuulevinani laulujoutsenten ääntä sysipimeässä metsässä. Aamulla kun heräsin olin jo tyystin unohtanut asian. Äsken käydessäni järven rannassa koiran kanssa ihmettelin mitä vedessä kelluu, lumivalkeita höyheniä. Laulujoutsenet käyttävät järveämme lepäämiseen ja nukkumiseen. Sama pariskunta on vieraillut täällä vuosikausia keväällä ja syksyllä. Keväällä ne syövät ja keräävät voimia ennen pesintää pohjoisessa. Näin syksyllä ne taas lepäävät ennen etelään muuttamistaan. On jotenkin rauhoittavaa ajatella, että myös eläimet hakevat täältä rauhaa ja yksityisyyttä. Aivan samaa mitä tarjoamme vieraillemme. Tulkaa joutsenet ensi yönäkin tänne lepäämään, tervetuloa.

Syysmyrsky on vaiennut ja puhalsi itsensä uuvuksiin. On jotenkin outoa olla ulkona tyynessä säässä. Pari päivää raivosi painava tuuli. Maaseudulla ja erityisesti metsässä myrsky tuntuu ja se on läsnä kaikkialla. Kaupungissa se lennättää lähinnä roskia ja joutuu laittamaan ulkotakin kiinni. Eilen ihmetytti jälleen kerran miten puut kestävät pääosin kaatumatta kovassa tuulessa. Eri puulajit ottavat tuulen vastaan omalla tavallaan. Olen liikkunut niin paljon luonnossa, että pystyn silmät kiinni erottamaan äänen perusteella pääpuulajit keskenään. “Vapisee kuin haavanlehti” pitää täysin paikkaansa. Haapa aistii ensimmäisenä tuulenpuuskan ja varoittaa siitä havinallaan. Koivu taas pitää tasaista huminaa. Kun kuuseen iskee puuska se ottaa sen kyyristellen ja huokaillen vastaan. Mänty kestää parhaiten myrskyn ja se vähät välittää tuulesta. Hieman kohauttelee oksastoaan ja kuin malliksi pudottaa muutaman kuivuneen oksan maahan. Leppä on oman tiensä vakaa kulkija ja kaatuu jos on sen aika tyvilahon takia tullut.

Myrskyn aistii ja tuntee maalla monin eri tavoin. Kun tuuli iskee taloon ja se helisyttää ikkunoita, sekä meinaa tempaista oven saranoineen irti. Humina on kova hirsitalossa ja tuuli testaa rakennuksen hirret. Puhuri iskee armottomasti tavaroihin, joita se lennättää huvikseen maastoon. Kävin äsken katsastamassa paikat ja tuuli oli mm. kaatanut ja lennättänyt matkoihinsa jykevän puisen rannan pihakeinun ja iskenyt kallion laella olevan pöllistä tehdyn istuimen maahan. Keräilin äsken piha-alueelta irtotavaran talteen. Vanha Viipurintie oli eilen poikki paristakin kohtaa tuulenkaatojen takia. Onneksi paikallinen energiayhtiömme on kaivanut Ilolan pääsähkölinjan maahan ja sähkötkin pysyvät tänä päivänä paremmin päällä. Kohta ajan vielä tilan tiestön läpi ja katsastan kaatuneet puut. Pahiten tulilinjalla ovat kuuset, erityisesti tuollaiset tyvestä noin 20 senttiset katkeavat helpoiten. Kerran viime talvella kovan ja märän lumikuorman takia siirsin 100 metrin pätkältä tusinan verran poikkinaisia kuusia syrjään. Tuli hiki.

Ruska käy olemaan parhaimmillaan, syksy on kaunis ja haikea vuodenaika. Tämä viikko on mennyt syys- ja kunnostustöitä tehdessä. Olen maalannut, käyttänyt raivaussahaa ja tehnyt raakaa ulkoduunia. Ensi viikolla alkaa työntäyteinen lokakuu, asiakasryhmiä ja kaikenlaista hommaa. Lopettelin alkuviikosta hirsimestarin kanssa syystyöt ja laitoimme viimeiset ensi kesän rakennuslaudat taapeliin. Samaan aikaan tuli laanipaikan päälle valtaisa kurkiaura. Jotenkin se oli siinä. Talvi saa tulla.

Seuraava blogi 15.10.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki

ps. Utsjoelle on satanut ensilumi.

ps. 2. Tsekkaa uusi logomme!